HANNA HÄRKÖNEN

Päätyminen hyvinvoinnin ja liikkeen äärelle sekä ihmisläheiseen työhön, ei ole tullut kenellekään lähipiiristäni yllätyksenä. Olin jo pienenä kova tarkkailemaan ihmisiä, kuuntelemaan ja tutkimaan ihmisyyttä – ei mikään ihme, että toimitin terapeutin asemaa monelle jo lapsesta. Minua kiehtoi valtavasti mm. käyttäytyminen, sen ymmärtäminen, miksi meistä tulee sellaisia kuin olemme ja tunteet – samat asiat kiehtovat minua edelleen! 

Olen myös aina ollut hyvin liikunnallinen ja leikkimielinen. Liike on ollut jo pienestä tapani kommunikoida, purkaa, luoda ja hoivata. Kehomme ovat valtavan viisaita, mutta valitettavasti monella yhteys tähän viisauden temppeliin katkeaa jo nuoresta. Työni tarkoitus on tuoda tätä yhteyttä takaisin, turvallisesti ja autenttisesti. Minäkin opin  kokemaan kehoni vääräksi ja pohtimaan sitä ainaista 5 kilon laihduttamista, vaikka olen aina ollut hoikka. Ostin kyseenalaistamatta ”sitten kun” ajatusmallin, missä se hyvä olo ja onnellisuus on tuolla jossain: ”sitten kun olen laihempi / lihaksikkaampi / kurvikkaampi / vähemmän tunteellinen ….” 

Nyt työni on auttaa ihmisiä palaamaan kotiin, eli kehoonsa, itseensä. Oma kehoni muodostui jossain vaiheessa itselleni paikaksi, jossa koin, ettei ollut turvallista olla ja tuntea. Dissosioiduin. Ei saanut tuntea eikä näyttää tunteita, ne painettiin alas hinnalla millä hyvänsä. Nuorena kävinkin läpi masennus- ja ahdistusjakson, missä olin täysin irralla itsestäni. Asuin ympäristössä, missä oli päihdeongelmaa, turvaton ilmapiiri ja epävarmuutta. Olin alati tuntosarvet pystyssä ja hermostoni oli jatkuvasti ylivirittynyt. Pyrin ansaitsemaan paikkani elämässä suorittamalla, olemalla mahdollisimman vaivaton ja yliymmärtämällä vailla minkäänlaista käsitystä omista rajoistani. 

Opin siis hylkäämään itseni. 

Samalla koin kaiken myös mielenkiintoiseksi tutkimukseksi huomioiden, mitä minussa oikein tapahtuu ja miten kaikki minuun vaikuttaa. Olin jo pienestä ollut kiinnostunut näistä aiheista. Kun kävin nuorena psykologin ja terapeutin juttusilla, sanoivat he kaikki minulle samaa: ”en ylläty, jos tulet kollegaksi tälle alalla, omaat laajan ymmärryksen ihmisyydestä ja kykenet ymmärtämään monien asioiden syy-seuraussuhteet, vaikka olet noin nuori.” Nämä olivat erittäin tärkeitä sanoja ihmiselle, joka oli tottunut muualla vähättelyyn ja siihen, että olet tarpeittesi ja unelmiesi kanssa aika lailla näkymätön. Tämä on myös yksi syy, miksi halusin opiskella myös kasvatusalalle, sillä haluan laittaa hyvän kiertämään.

Polkuni veikin lopulta kuin johdettuna Suomen ensimmäisten PT-opintojen pariin n. 12 vuotta sitten ja siitä lähtien olen toiminut hyvin monipuolisesti, runsaasti ja intohimoisesti liikunta-, kasvatus- ja hyvinvointialalla. Opiskelen jatkuvasti uutta, sillä mielestäni oppiminen ei lopu koskaan. Tapoja opiskella ja oppia on kuitenkin erilaisia ja tykkään hyödyntää niitä eri tavoin. 

Urani aikana olen päässyt kuvaamaan TV-ohjelmia, eri podcast- ja lehtihaastatteluihin, luomaan uusia konsepteja, liikuttamaan tuhansittain eri ikäisiä ihmisiä niin Suomessa, kuin ulkomailla, vapaaehtoistöihin Thaimaahan ohjaten liikuntaa 6 eri kyläkoulussa, pyörittämään omaa salia, erilaisiin projekteihin, kouluttamaan eri alan ammattilaisia, kisaamaan tankotanssissa (voittaen Suomen Mestaruuden), valmentamaan, esiintymään niin pienissä kuin suurissakin tapahtumissa, luennoimaan ja mitä muuta! 

Minulle on lähellä sydäntä auttaa muita parantamaan itsetuntemustaan, parempaa kehoyhtyettä, rakentamaan omannäköinen elämä, valjastamaan  oman potentiaalin tähän maailmaan ja luomaan juuri itselleen merkityksellisen elämän. Elämässä riittää kärsimystä ja haasteita, siksi mielestäni on tärkeää elää elämää, jolla on itselleen arvoa ja elämää, missä elämänilo ja leikki ovat läsnä.